Sininen kisahaalari ja raatelija-sorsa

Vedin päälleni  sinisen, valkoisella kirjaillun, tiukan kisahaalarin. Se oli nahkaa ja sopi ku hanska, korosti kivasti persettä. Sitasin pitkän lettini ponskarille.

Lähdin hakeen prätkääni. Avasin oven ja kuulin…pim-pim-pim-pim… varashälytin alko laskemaan  15 sekuntia.  ”Mitä v*ttua!?”  Kävelin pyöräni luo, se oli oikealla, muutaman jaguaarin takana.

Työnsin avaimen virtalukkoon ja väänsin. Kuului repivä, metallinen KRUNTS, kun se haukkasi avaimesta, jättäen käteeni vain karkeasti viistetyn perän! Siniset discovalot syttyivät vasemmalle käytävään ja voitonriemuisesti hymyilevä vartija lähestyi mua pitäen kättään aseen perällä.

Ennenku se sai suunvuoron, olin ehtinyt valistaa sitä kellon olevan tasan kuus, ovet oli vielä auki ja joku on asentanu mun prätkään jonku helvetin koneen joka syö avaimia!

Liikkeen omistaja saapui paikalle, pokkuroi mulle ollen hyvin pahoillaan tästä virheestä. Vanhempani asuvat lähellä, joten päätin mennä sinne siksi aikaa, että saavat mun pyörän ajokuntoon. Kilpailun alkuun ei ollut kauan aikaa.

Nakkasin mustan viltin niskaani ja lähdin tarpomaan auraamatonta tietä. Oli pimeää, muutama katuvalo toimi. Kuulin lempibiisini soivan kiskalla, nousin portaat ja ihailin antiikkista, kuluneen valkoista, puista levyautomaattia. Sen lasissa oli mainos Huulirasva 10 senttiä. Insert coin.

Jatkoin matkaa. Niityllä, siinä urheilukentän vieressä, juoksi sorsa, kenguru ja suomen pystykorva. Koira yritti napata jompaakumpaa. Lunta oli välillä reisiin asti.

Yhtäkkiä koira ryntää hädissään luokseni, kuono syvällä sorsan kidassa. Sorsa pitää tyynen päättäväisesti kiinni koiran kuonosta ja tapittaa tuimasti koiraa silmiin. Otan sorsan leuoista kiinni, jumalauta, sillä on pitkät ja terävät raateluhampaat! Veri tirsuu. Vedän leuat erilleen ja vikisevä koiraparka pääsee pinteestä. Näenkö sorsan ilmeessä vahingoniloa?!

Jatkan matkaa. Valistustalon pihasta ajaa rakennusmiehiä tielle ja viimeinen korkea, kuorma-auton kyydissä oleva tellinkihässäkkä, kaatuu kurvissa eteeni, just ehdin alta pois.

Salaattikujan kohdalla huomaan, että kaatuneen tornin kuski kävelee mun perässä, kyselee ja puhuu pehmosia. Lasken viltin että se näkee. ”Kuule kyllä mä oon kilpa-ajaja, kato vaikka tätä haalaria! Tollo.”

Pääsen kotipihaan, jotain autoja on tien varressakin. Sisällä isä kysyy, tunnenko vieraat ja jatkaa mandoliinin soittoa, vieraat laulaa.  ”Joo, on me nähty… ”vastaan ja huomaan että mun keskarista vuotaa verta. Auh, kynsi on poikki.

*

Heräsin ja nauroin katketakseni. 😀

Otan mielenkiinnolla unitulkintoja vastaan, mikä mua vaivaa! 😀

Tykkäsitkö?
  • Loistava (6)
  • Ihan jees (0)
  • Mielenkiintoinen (0)
  • Huono (0)
Tagged , , , . Bookmark the permalink.

Kommentoi vapaasti ja nimettömänä! :)