Entisöintiä

Ystävä pyysi korjaamaan peilin, jonka oli saanut mummoltaan. Reunasta puuttui pala, sen korvasin mustalla lasinpalalla, jonka leikkasin ja hioin oikean malliseksi. Lisäksi kaiversin tekstin ja herkän kukkaiskiehkuran. Peilitöitten kuvaaminen on hankalaa, ettei oma naama näy peilistä. 😛 Vinosta kuvaaminen peilaa kaiverruksen.

Hello beautiful!


***

Seuraava saamani työ jänskätti ihan hitokseen!

Valaisin on Kempeleläisen kaivertaja Stenmanin, luultavasti 1945-1960 käsityönä valmistama. Tämä vanha valaisin oli ollut 50 vuotta säilöttynä muhiin. Ihana tarina kertoo, että mies ja nainen olivat aikoinaan, kumpikin tahoillaan, laittaneet talteen lampun reunapaloja. Osat ovat siis kahden eri isovanhemman lampuista. Tiedossani ei ole montako näitä lamppua on tehty.

Runko oli pahasti vääntynyt ja rikki. Hioin sen kauttaaltaan ja irroitin särkyneet osat.

Koska kyseessä on täysin käsintehty valaisin, kaikki osat olivat eri kokoisia. Ja eri värisiä, vaikka puhdistin ne huolella.

Juotin uudet pidikkeet paloille, pyrkien säilyttämään alkuperäisen valmistustavan.

Tässä kuvassa lasit paikoillaan. Hioin tarvittaessa paloja, jotta ne olisivat suunnilleen saman kokoisia keskenään. Jokaiselle palalle oli vain yksi kohta, mihin se sopi. Hauskaa oli, että kerätyt reunapalat olivat kuvioltaan erilaisia. Miehen keräämät yhtä lajia ja naisen keräämät toista. Sijoittelin ne vuorotellen valaisimeen. Hippasen laitoin kirkasta liimaa kiskoihin, joihin lasit tulivat.

Valmis valaisin tässä, vielä minun pöydällä.


Molempien keräämät palat yhdistettynä! Paljon tunnearvoa sisältävä, arvokas valaisin, joka pääsi sopivasti heidän uuteen kotiinsa!

❤❤

Kuvassa valaisin kunniapaikallaan. Ihanaa!

Solomussa

Kyllä se vaan vilikkaasti jatkuu tämä alakanu vuosi! Tuntuupi että jopa liian vilikkaasti. Tai ainaki omat koivet mennee niin lujjaa ettei perässä pysy. Eli vetäsin rempulat ja siinähän tuli sen verran taas vaihteeksi vahinkua, etten päässy muutamaan päivään ees työhuoneeseen yläkertaan. Että anteeni vaan jos jonkun työt nyt sen takia vähän siirty. Näin jälestäpäin aateltuna olihan se koominen tilanne. Sieltä mie ryntään kantamusten, pahvilaatikoitten kans kaupasta ja eiköhän tökkää mono johonki törökkääseen siinä kaupan etteisessä. Oi mikä ilimalento! Mutta etteenpäin seon tämännii, sano mummo ko nokilleen kaatu.

Siinä kontatessani vilikasin ympärille, että näkikö kukkaa, nii eiköhän oo joku ukon pulliainen pallauttamassa pulloja siinä! Ruoja vaan tyynesti kattoo pitkin nokkavarttaan ja oottellee pallautuskuittia! Ei eväkää värähä auttaakseen naista hätässä! No sillon tullee joku ystävällinen naisimmeinen ja koppaa käskynkkään, et voipiko auttaa. Siinä vaiheessa oma ukkokulta jo pallauttaa ostoskärrejä ja tullee hättiin. Rastapäinen nainen tarjoutuu vielä kantamaan ostoksia, mutta vaikenee, kun isäntä sieppaa kolme pahvilootaa yhteen kätteen ja minut toiseen. Ne kun olivat tyhjiä. Ne laatikot. Tarkotettu näitten mun väkerrysten postittamisseen!

Vasta kotona tajusin miksi se ukonmulukkero ei tullu auttamaan. Ne oli Alkon laatikoita ja jampalla putkiaivo raksutti vaa, että TYHYJIÄ. TYHYJIÄ??! 😀 😀 😀

Tuli sitte istuttua sohvalla pari päivää ja ehän minä ossaa olla tekemättä mittää. Tämmöset synty.

Enkä minä oo jouten ollu muullonkaa, kummityttö joutuu pittään tämmösiä.

Vihovviime ukkoki sai uuet sukat. Tuliko näistä vähän pliisut?

Minulle tuli semmone luovuusaalto näitä sukkia tehessä. Ihan suorastaan hullaantuivat ko jaoin kuvan tuolla somekanavassa, ”kyllä laps ilahtuu ku nuo saapi!” No kieltämättä, kyllä nää ihan mukavat on…

Kävinhän mie rönktenissä sitte seuraavana päevänä, liäkäri tuumas jottei oo murtummaa vaikka mie sille valamiin tiagnoossin annoin: vanahuusiän atht. Mutta kipiät on polovet vielännii ja komian väriset. 😀 Ois ees jonku antilooppireseptin kirjottanna, mutta ei, puranaa…. Että mikäpä tässä. Nyt itsesuksestio …ei oo mittää hättää, eioomittäähättää, eioomittäähättää…

Karahvi ja lasit

Toimitusjohtajalle kaiversin tämän setin. Karahvin tilavuus on noin 7 dl.

Herra itse poseeraa karahvissa. Kaveriksi upean muotoiset viskilasit.

Juhlat olivat viime vuoden puolella, mutta onnittelut vielä täältäkin merkkipäivän johdosta. 🙂

Kiitos!

Tuossa leivinuunia lämmittelin huomista kinkun paistoa varten ja käsivarret nokisina mietin, että olipa taas hieno vuosi teidän kivojen ideoiden parissa! Sieluni silmin näin, miten kaivertamani lasi nousee onnittelumaljana tai rakas lemmikki katselee silmät tuikkien synttärisankaria vaasin kyljestä. Ihan kuin oisin saanut itsekin olla osana teidän juhlia. Wow! Kiitos että sain kaivertaa ideanne todeksi! Innokkaana odotan uutta vuotta ja teidän uusia ajatuksia!

Tuokoon vuosi 2019 onnea ja naurua! Ihanaa joulua! Nauttikaa! 

Prätkällä kuusivarkaisiin ;)

 ❤: Anne

Aurinkoista lokakuuta!

 Joka syksy on ollu haikea ja kurja olo, kun tulee pimeää ja kylmää ja pimeää ja lunta ja kylmää ja sanoinko jo pimeää…. Mutta tänä syksynä tuo kaikki ei yllättäen tunnukkaan niin pahalta! Johtuu varmaan siitä, että kesästä sai kerrankin nauttia niin paljon, että nyt on valmis toisenlaiseen vuodenaikaan. Ihanaa!

Somessa on ollut paljon puhetta ”suorittajista”. Oonkohan mä sellanen? Koko ajan pitää olla tekemistä, useita rojekteja yhtäaikaa. Tarkottaako se sitä? Ei varmaankaan ole noin yksiselitteistä.  Musta vaan on kiva tehdä kaikenlaista, innostun aina jostain uudesta. Pitää saada kokeilla pystynkö siihen. Ja tietysti teen kaiken niin hyvin kuin osaan, haastan aina kykyni.

Uusi erikoinen kokeiluni oli tämä valaisin. Tää on niinku prototyyppi. 😀

Muoviputkea. Työkaluina pienoispora erilaisin terin ja hiekkapaperi. Joka paikka oli täynnä pientä muovimurua, joka muuttui vielä sähköiseksi! Minäkin sain valkoisen kuorrutteen. 😀

Valaisin

Aikomuksena valmistaa erilaisia, sitten kun ehdin.

Muutamia kiviäkin oon taas maalaillut, mökille jätin isäntäväen iloksi.Maisemaa

Kiven toinen puoli.Maisemakiven kääntöpuolen teksti

Kallion kolosta löytyi pikkuruinen merenneito.Pikkuruinen merenneitokin oli noussut päivää paistattelemaan.

Olin kerännyt pullon korkkeja. Taoin korkeista puolipyöreitä ja niistä muodostui vaikkapa auton taustapeiliin korut.AutokorutPankerolollot lonkeropallotBacardiriipus

Kesän piiiitkän tauon jälkeen kaivertelen taas. Tässä yksi työ. Pikkuruinen sydän fasettihiotuin reunoin. Muista lasitöistä sitten uudessa postauksessa, tulihan tässä jo, kaikenlaista. 😀

Pikkuruinen sydän 5 cm

Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsään astui,
sateen tullen siili kastui.

Siilikin menossa sadetakkiostoksille!

Oi! Mä haluan pinkin sadetakin! Sitä odotellessa kaivan kaapista sen virttyneen keltaisen… 😀

Kaiverrukset tauolle!

Heippatirallaa! Se on kuulkaas sellanen homma nyte, että mun pitää räjäyttää yks vessa/pesuhuone ja kasata se sitten taas. Hillitön homma, mutta eipä se itekseenkään sieltä päivity. Joten:

Mie EN OTA TILAUKSIA!

Katotaan sitten millon jatkan hommia, syksyllä ehkä. Muistutuksena taas, että nää kaivertelut ynnämuut värkkäilyt, on vaan harrastus. Ei bisnes.

Pirteää, aurikoista, hyväntuulista kevättä kaikille ja tietysti kiitos! 

Mitä sulle kuuluu? Maalaukseni posliinille.

Sinun tulee antaa aikaasi
kanssaihmisillesi.
Vaikka se olisi miten pientä,
tee jotain muiden puolesta
– jotain, mistä et saa palkkaa,
vaan etuoikeuden tehdä se. 
-Albert Schweitzer