Kesän 2017 patikoinnit

Hossan kansallispuisto 26.8.2017 Kokalmus 14 km

Patikoiminen on ihan huippukivaa! Loppukesästä meillä on se aika, kun reppu pakataan ja suunnataan kohti metsiä ja tuntureita. Ensimmäinen reissu suuntautui Hossaan. Kävelimme eka päivänä Kokalmuksen kierroksen, 14 km.  Maasto on tasaista ja helppokulkuista. Hyvä katsella ympärilleen. Mahtava paikka! Vesi on kristallinkirkasta ja hiekka hienoa ja vaaleaa!

Uskomattoman kirkasta vettä!

Järven pohjaa

Ihanaa!Mää tahon muuttaa tänne asumaan! 😀

Autiotupa

Tämä ihana pikku puro solisi kämpän kupeessa. Oisin tahtonu siihen kylpemään! 😀

Pieni puro kämpän kupeessa

Laavulla paistettiin makkarat, hieman vihmoi vettä.  Kotona en pysty syömään ku yhden makkaran. Täällä menee kevyesti kaks ja jogurtti päälle sekä vähän suklaata. 😀

GrillilläHossa, Kokalmuksen laavu. Kuva Hannu Huttu, lainattu netistä.

Mettänpeikko Rölli yritti livahtaa puun taa piiloon, masu vaan näkyy…

Mettänpeikko Rölli yritti livahtaa puun taa piiloon, masu vaan näkyy...

Luontoäidin kukka-asetelma.

Luontoäidin kukka-asetelma.

On se vaan aika aika viriili jätkä se rölli! Se on paneskellu kaikki mettän puutki paksuksi! Kaikilla maha pystyssä! 😉

Röllin tekosia...

Vaikuttavia maisemia!

Yhdellä sanalla. Suosittelen! ❤

Seuraavana päivänä Ölökyn ylitys, 5 km.  Tästä ei oo todisteita, känny tuhosi kuvia sitä mukaa kun otin niitä. S*tana! Tämä reitti on on toinen Hossan vaativimmista reiteistä. Allekirjoitan. Kivilohkareitten seassa kävellessä saa olla tarkkana mihin astuu. Lisäksi maasto oli alussa, myötäpäivään kierrettäessä, märkää ja liejuista paikoitellen. Mielestäni pahimpiin paikkoihin asennetut turvaköydet olivat liian löysällä. Jos niistä otti tukea, köysi painui alas ja oli vaara, että kellahtaa köyden yli rotkoon! Seuraavalla viikolla kuulinkin uutisen, jonka  mukaan joku oli pudonnut 7 metriä….

✿✿

16.9.2017 Tiilikkajärven kansallispuisto, Uiton kierto 7 km.

Alkuosa kierroksesta on melko mäkistä ja välillä lohkareista. Sammakkojärvi  ja Autiojärvi sekä joki pilkistelevät reitillä. Uiton kämppää lähestyessämme pitkospuut katosivat tummaan suoveteen sillalle tultaessa. Toinen meistä kävi vaelluskengillä kokeilemassa, josko kengän varsi riittäisi ylittämiseen. Ei riittänyt. Päätin reippaasti ottaa kengät ja sukat pois, kahlataan yli. Jep jep…. 😀

Pitäis päästä sillalle, joka pilkistää vasemmalla.

Pääsimme sillalle, vaikka pitkospuita ei lopulta enää näkynyt tumman suoveden seasta. Lisäksi puut olivat suht liukkaat, huis haatana! Ja vain huomataksemme, että samaa varpaita jäätävää menoa jatkuisi ainakin seuraavat sata metriä, minkä pystyi näkemään. Puut painuivat aina vain syvemmälle…

Pitkospuut sukeltaa

Kuva lainattu netistä, Petri Jauhiainen

Palasimme siis takaisin. (Note to self: ota pikku pyyhe reppuun, varpaille.) Talsimme sitten Kalmoniemeen.

Kartta

KalmoniemiNo siellähän oli sama tilanne. Vesi oli todella korkealla.

Kalmoniemi- PohjoisniemiKoska oli tarkoitus vain käväistä tuolla puolen parin kilometrin päässä ja palata, päätimme, että palaamme jo tästä. Varpaat oli vielä oikein puhtaat, uutta pesua ei tarvittu.   😉    Palasimme siis Venäjänhiekoille.

 Venäjänhiekat         Venäjänhiekat

Luontoäiti tuunaa

Grilli oli valmiiksi tulilla edellisen kävijän jäljiltä, joten muutama kalikka lisää ja makkarat kehiin.

Taas grillillä

Eihän sole notskimakkara eikä mikhän, ellei siinä ole kolminkertaista tuhkakuorrutusta,vai mitä! 😀 Jälkkäriksi vielä grillibanskut niin avot! Kyllä ihimisen kelepaa! ❤

23.8.2017 Riisitunturi, Riisin rietas 10,7 km

Saavuimme illansuussa mökille. Viikonlopuksi oli luvassa kaunista ja aika lämmintä säätä.Näkymä mökin terassilta

Mökillä

Aamulla sää oli kuitenkin todella sumuinen!

Sumuista!

Riisin rietas

Luontoon.fi-sivujen mukaan tämä on helppo reitti ja kesto 2-3 tuntia. Mutta paikan päällä infotaulu kertoo reitin olevan luokkaa vaativa ja kesto 3-4 tuntia. Hupsista! 😀 Saattaa heikompikuntoinen olla ihmeissään. Oli muuten hiljaista porukkaa 7 kilometrin kohdalla laavulla. Nousuja oli siihen mennessä ollut ihan ”sopivasti”. 😀

Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa leveyttä pituuden sijaan. Muinoin  kuusen ääressä on uhrattu osa pyyntikauden ensimmäisestä saaliista metsän kuningas Tapiolle. Mahtava!

Tapion pöytä

Tähän valejoulupukit ripustaa partansa kesän ajaksi.Valejoulupukkien parrat siinä roikkuu

Suoniityt

Riisijoki?

Kyltissä lukee Riisijoki

Täällä on jännän värisiä kallioita.

Kivi

Kauniisti kehystetty murkkupesäMurkkupesässä kuhinaaMietit mistä mut voi tavoittaa… No patikkareitin grilliltä 😀 Tässä Soilun laavulla.Grillillä

Makkarat pyöriteltiin taas tuhkassa, kun tuo häkkyrä keikahti yhtäkkiä. Joku halusi kuvata ”täällähän ne vasta herkut onkin!” Onneksi se ei nähnyt sitä sähläystä, eikä sitä, kun suklaat valu banskujen päältä nuotioon…

No nyt näkee aika kauas

MaaruskaaTäällä kuusetkin kihartaa oksiensa latvat nätisti! ♥ྀKiharoita

Pahka

Nämäkin otukset tuli sanoon heipat, kun kotimatka alkoi.Porot

Oli tarkoitus käydä useampikin retki, mutta aina tuli jotain estettä. Ensi vuonna viimeistään taas!

Jalat huusi hoosiannaa, minä taksia… :D Vol. 1

Päätettiin lähteä vaihteeksi pohjoiseen ja patikoimaan. Eka kohde oli Levillä.

Varattiin huoneistohotelli, saa heräillä omia aikojaan kun ei ole kiire aamupalalle. Ihanaa, kun kerran on lomalla!

Levillä

Huoneisto oli kiva, mutta kylmä!

Levillä oli tosi hiljaista, paikallisia ja vain muutama ”turisti”. Käveltiin Panimoon syömään, valinnanvaraa ei hirveesti ollut näin hiljaisena aikana.

Pekonoitu ja savustettu Chateaubriand kera leipäjuuston, tumman tervakarpalosoosin ja röstiperunoiden. Poron ja naudan fileetä ynnä rautua korvasienisoosin kera ja röstiperunaa.

Ruoka oli ok, ei mitään makujen sinfoniaa, mut nälkäisenä ihan jees.

Kermassa haudutettua leipäjuustoa kera hillan ynnä ruisleipärouheen.

Rikkaat ritarit,  lämpimiä lakkoja ja vaniljatervakermavaahtoa

Palvelussa ois ollut parantamisen varaa, mutta en vaivautunut huomauttamaan asiasta. Miten mä oon aina luullut, että asiakaspalvelussa hymy ja ystävällisyys  kuuluu asiaan….

 ~~

~~~

Ei se majapaikka ollut lämmenyt tällä välin, 15 astetta, hrrrrrr…. Soitettiin kiinteistön hoitajalle, mut ei sieltä selvinnyt mitään, olimme napsauttaneet oikeaa nappulaa. No ei se hätä tämännäkönen oo… 😀

lämmitystä

Sithää mie hokasin että siellä on myös kuivauskaappi! 😀 NONII! 😀

lisää lämpöä!

Myöhemmin illalla se pelitti vielä sängyn lämmittämisessäkin.

Konstit on monet sano akka ku paleltua meinas. 😀

***

Aamulla eväät reppuun ja menoks. Tai ei ihan vielä. Piti piipahtaa ihanassa Eban ja Erkin putiikissa. Taas. Tää on nimittäin sellanen kauppa, jossa käyn joka kerta Levillä ollessani ja aina lähtee jotain ihanaa mukaan. Tänään mm. tämä suloinen valosarja.

prinsessamekkovalot

6 pikkuista rinsessamekkoa hengareissaan.

prinsessamekkovalot2

Ja sitten kohti tuntureita. Muutama aste lämmintä, silloin tällöin aurinko pilkahteli pilvien raosta. Ihan ekaks ihastuin näihin”ruusuihin”!

ruusuja

Koutalaki, Jäkälälaki…

Pikkuhiljaa nousua pitkin rinteitä, sykeki nousee. Ei siinä mittää, mutta sitten edessä on musta rinne! Voi elämä! 😀  Jäi kuvakin ottamatta ku punnersin mäkeä ylös. Jalat huusi hoosiannaa, minä taksia. 😀

Kantomenninkäinen.

tunturin peikko

huipulla

Huipulla. Ei siellä tuullu. Tästä olikin sit laskua kodalle ja mielessä kuva kärvähtäneestä makkarasta tikun nokassa, nam 😛

tuolta mie tulin

suljettu!

Se siitä makkarasta. Repun kätköistä löyty onneks leipää ja juotavaa.

Haettiin pizzat matkalla kämpille. Päivän retki kesti noin viis tuntia, ihan hyvin, vai mitä. Oli mahtava mennä saunaan, syödä ja olla vaan. ❤

Kämppäkin oli jo lämmin, sopivasti kun aamulla poistutaan, heh. Tästäkin tuli sanomista. Kai ny jonku ois pitäny käydä laittaan asetukset kohilleen, niin että mökki on lämmin kun asiakas saapuu, mitä? Jos se kerran noin helkkarin kauan ottaa lämmetä…

Huomisen kohdekin selvisi.

Juttu jatkuu, katso myös   Vol.2 

Jalat huusi hoosiannaa, minä taksia… :D Vol. 2

Seuraavana päivänä hilipastiin Saariselälle. Sehän olikin niin lähellä, että ehdittiin käydä iltapäivällä ihmettelemässä sulkinaisia liikkeitä, ravintoloita ym. kivaa.  Suurin osa siis kiinni. Patikoimaan ei enää niin myöhään arvannu lähteä, lähimaastossa kierreltiin.

polkujapuro

 

 

 

 

 

 

kummituskämppä

Reittisuunnitelmia…

kaunispään kartta

 

Illallisella käytiin Rakassa, eikä tarvi toista kertaa käydä. Tarjoilija ei edes tiennyt kenelle ruokalista ojennetaan ensin.

 Aamulla piti hieraista silmiään toisenki kerran. Paikasta mistä eilen käveltiin, olikin nyt metri LUNTA! :O

kummituskämppä ja uus lumi

Tosiaan, ei oo pitkä aika syyslomien alkuun, kai ne ladut täytyy jo alkaa tekemään. 🙂

jänniä muodostumiavarvikko

Palo-ojan kota oli auki ja valmiita notskipuitakin oli. Mahtavaa!

Palo-ojan kota2Että osas maistua hyvälle nuo makkarat tulisen sinapin kera! Oikeeta gourmetruokaa! 😀eväät

Tunteroinen vierähti kodalla ja kun kroppa sai uutta virtaa, oli aika jatkaa matkaa.

lenkkarit naulaan

Radiossa tuli just joku päivä juttu porojen rykimäajasta. No meikä tietysti oli kaikenaikaa herkällä, että minkä puun taakse mie meen, jos oon mennä touhottanu vaatimen ja hirvaan väliin. 😀

No yhtään sarvipäätä ei näkyny, pari metsoa lähti lentoon ja sit oli tää yks tintti!

rohkea ja utelias tintti

Se lensi ihan läheltä, aina vaan lähempää ja istui puun oksalle. Kuukutteli siinä, katseli mua ja anto tulla vajaan metrin päähän! Sillä varmaan teki mieli sitä  mun hopeatoffeeta….

Alettiin olla Kaunispään huipulla.

vähän vielä maaruskaa

huipulla oli hiljaista

Hiljaista ja sumuista. Hiipparoitiin alas, käytiin kylpylässä ja saunassa.

Mut tänään mentiinki Linnansaliin (Riekonlinna) syömään. Oltiin muuten ainoat asiakkaat.

Skipattiin alkupalat, mut tarjoilija toikin leipää ja söpöt pikkukupilliset keittoa! Mmmmm! Jotain ihanaa mallasleipää ja yrttinäkkäriä oikean voin kera! Mä olin niin myyty. 😀

Otin ahventa korvasienikastikkeella ja perunakakun kera. No ei  kuulosta hääviltä, mutta voi veljet! Siis niiiiiin herkullista! Ei ruotoja, perunakakku oli taivaallista, vihannekset juuri sopivan kypsiä, rapsakoita. Jopa kukkakaali maistui aivan ihanalta! Mua harmitti kun ruoka alkoi loppumaan. 😀 (Ei puhuta lautasen nuolemisesta mitään.)

Jälkkäriksi, yllätys, leipäjuustoa, lakkahilloa ja kanelikermaa. Olin taivaassa! 😀 Kirosin kun jätin just nyt sen kameran kämpille…

Päällepäätteeks tarjoilija myi mukaan kokonaisen limpun sitä mallasleipää. Tää on muuten ainut mesta mihin suostun enää Saariselällä tulemaan.

Masut pulleina palattiin kämpille suunnitteleen huomista kohdetta.

Jatkuu vielä.. Vol. 3

Jalat huusi hoosiannaa, minä taksia… :D Vol.3

Aamupalan jälkeen lähdettiin Luostolle, lusthin pithoon, vai miten se meni.

Mie olin äkänny tällasen kivan näkösen majapaikan, Santa´s Hotel Aurora. Ajeltiin paikalle ja kysyttiin josko sais huoneen. No saihan sieltä ja vielä takallisen! Ja omalla saunalla!

Luosto. Santa´s Hotel Aurora2

Luosto. Santa´s Hotel Aurora3

 

 

 

 

 

Luosto. Santa´s Hotel Aurora

 *

Vaatteiden vaihto ja matkaan. Kohteena tällä kertaa Suomen suurin kuru, 220 metriä syvä Isokuru. Se sijaitsee Kultakeron ja Ukonhatun tunturihuippujen välissä.

luola

patikoimaan

 

 

 

 

 

 

 

opasteet

 

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, hienoa!

nättiä!

ja tyyntä..

joku päättäny luopua omaisuudestaan

moneymoneymoney!

aaltokuviot kivissä

Muutama henkilö tuli vastaan. Äkkijyrkkien kallioseinämien keskeltä löytyi Pyhänkasteenlampi, joka on 12 metriä syvä.  Lampeen laskee 17 metriä korkea Pyhänkasteenputous, jonka vesi tulee Karhukurua pitkin virtaavasta  tunturipurosta. Putous tosin oli kuivahtanut siihen nähden että minä odotin niagaraa. 😀

lirut

Pyhänkasteen putous

Kyllähän nämä maisemat on upeita.

pohjalta

kaunista sammal

Tästä palasimme takaisin päin.

alas kuruun

Kyllä tiesi patikoineensa! 😀

Hotellille palatessamme, meille tarjottiin tällaiset kivat juomat.

kuoharia ja puolukkalikööriä

Huoneessa sauna päälle, parit tosi kuumat löylyt pikkuruisessa saunassa. Mahtavuutta!

Sitten illalliselle alakertaan. Päädyimme kolmen ruokalajin illalliseen.

Alkuun katajanmarjalla maustettua graavilohta, mätimoussea, punasipulihilloketta ja Lapin rieskaa.

Katajanmarjalla maustettua graavilohta, mätimoussea, punasipulihilloke ja Lapin rieskaa

Pääruoka tuli ja meni, muistin kuvata ihan viime tingassa. 😀

Perinteinen poronkäristys Jaakkolan porotilalta, perunamuhennosta, puolukkaa ja maustekurkkuja

Päätin vakaasti, että kuvaan jälkkärin ennenkuin se katoaa. Kuinkas kävikään…. 😀

Tyrnipannacotta ja mustikkalientä

Sairrraaan hyvää! 😀 Oivoi, mä muutan myös tänne. 😀

pöytäkoriste

Halusin päästä äkkiä takkatulen loimuun. Luettiin tarkoin ohjeet; piti laittaa takkaimuri päälle ja tietty takan luukku auki. (No on meillä kotonakin takka ja jopa leivinuuni.)

Se takkaimuri veti niin per.. perusteellisesti että oli ne halotkin lentää piipusta ulos!

takkatulen loimussa:D

Se olikin tämän reissun viimeinen paikka.  Ja kiva sellainen, tosi ystävällistä ellen sanoisi riemukasta henkilökuntaa! 😀

Seuraavana aamuna ajeltiin kotiin.  Tänne jäi vielä paljon reittejä patikoitavaksi ja mahtavia maisemia. Ehkä joku toinen kerta lisää. Nyt on hyvä palata kotiin, jossa odottaakin uudet askareet.