Annen Lasipuoti »

Author Archives: Anne

Wappu 2019

By | |
2 Comments

Vappuaattona sain viimein prätkät ulos olkkarista ja varastosta!   Tarkastusten jälkeen käytiin tietty ekat rundit kaupungilla, lämpöasteita oli noin 12. Olipa taas niin kivaa! ❥ Ja olipa hyvä että käytiin, sillä tänään, eli vappupäivänä, tuli vettä ja lämpötila +4.  Mobilistien vappuajo käytiin katsomassa. Prätkiä alko kerääntyyn parkkikselle, muttei jääty enää niitä odotteleen, alko tulla vilu. Letkassa oli ollut noin 148 moottoripyörää. Respect.

Parhaassa seurassa keräännyttiin meille, syötiin pottusalaatit, nakit ja lihapullat. Jälkkäriksi Kikan paistamia munkkeja ja simaa. Aa että. ❥

Meijän simapullot näyttää tältä. 😀

Simapullot

Aattelin että kestääpä minkä kestää. Mutta ainaki vielä kesti pesun loistavasti. Voisin siis maalata myös Alkon täysiin pulloihin etiketin paikalle jonkun hassun kuvan..hmm… Oisko kiva tuliainen esim?  Vink vink 😉

✿ Mitä vapunaattona riehakkaasti juhlineen Punahilkan sängystä löytyi seuraavana päivänä?

– Nestehukka ✿

Aurinko armas kippuravarvas

Mallasvesi

By | |
Leave a comment

Olipa taas ihana tehdä erilainen työ! Polttopiirroksena tein rautalaivan, aihiona teeseitse-ukulele.

Lahjan saajan intohimona ovat vanhat rautalaivat, kuvassa on siis hänen oma laivansa!

Malski-ukulele

Lisäksi tämä mies on innostunut ukulelen soitosta! Vallan mainio lahjaidea tyttäreltä! ♥

Karvaisia laseja ;P

By | |
2 Comments

Tällä mun sivulla oli järjestelmäpäivitys tai joku sen tapainen ja nyt pittää vähän opiskella sivujen, juttujen ja gallerioiden päivityksiä… krääh.. 😀 Ehkä tää tästä!

Lisäilenpä tähän muutaman kaiverruksen, aiheena mikäs muu, kuin karvanaamat. Jo se vain passaa!

Tämä eka työ on jälleen muisto edesmenneestä kaverista, Pekusta. ❤

Peku

Seuraavana Pontus! Ihanan karvainen kiharainen halittavan suloinen koiruus! ❤

Pontus

No kato nyt tämän ilmettä! Vastustamaton! ❤

Vuh

Yksi ratsu laukkaa vielä mukaan!

Ratsu viinilasissa

Tuostapa tulikin mieleeni, oon joskus vuosia sitten maalannut tällaisen paidan.



Tämmöisiä tällä kertaa. Oisko ens kerralla vaikka polttopiirroksen vuoro.

Koiria ja panttereita

By | | ,
Leave a comment

Olipa kerran viiden koiran pentue. Tähän lasiin kaiversin yhden niistä koirista.

Yksi viidestä

Pentueen neljä muuta koiraa löytyy yhdestä ja samasta lasista.

Pentueen muut koirat samassa lasissa

Videolla lasi pyörii, niin näet kaikki koirat. 🙂


Parit keijukorvikset tein, samoin kettukorviksia kaksi paria.

Keijukorvikset

Ketuttaako?

Tietysti ne puikot kilisee iltaisin, kun päivän muut puuhat on saatu tehtyä.
Onko tuttu hahmo? The Pink Panther strikes again! 😀
KEEP CALM AND THINK PINK!

The Pink Panther strikes again

Kesä on jo tulossa! Lunta oli katoilla ihan hirveesti ja nyt se on tullut alas lauhojen säiden myötä. Jokapaikassa myytiin eioota, jos halusi ostaa lumenpudottimen :D. Valoisa aika on paaaljon pidempi, yhtenään pitää kelloja säätää, ettei pihavalot pala turhaan auringonpaisteella.

Kempeleessä tiet on hyvin aurattu ja ovat paikoitellen jo paljaat! Eipä aikaakaan, kun prätkät ovat taas liikenteessä! ❤

Entisöintiä

By | | , ,
Leave a comment

Ystävä pyysi korjaamaan peilin, jonka oli saanut mummoltaan. Reunasta puuttui pala, sen korvasin mustalla lasinpalalla, jonka leikkasin ja hioin oikean malliseksi. Lisäksi kaiversin tekstin ja herkän kukkaiskiehkuran. Peilitöitten kuvaaminen on hankalaa, ettei oma naama näy peilistä. 😛 Vinosta kuvaaminen peilaa kaiverruksen.

Hello beautiful!


***

Seuraava saamani työ jänskätti ihan hitokseen!

Valaisin on Kempeleläisen kaivertaja Stenmanin, luultavasti 1945-1960 käsityönä valmistama. Tämä vanha valaisin oli ollut 50 vuotta säilöttynä muhiin. Ihana tarina kertoo, että mies ja nainen olivat aikoinaan, kumpikin tahoillaan, laittaneet talteen lampun reunapaloja. Osat ovat siis kahden eri isovanhemman lampuista. Tiedossani ei ole montako näitä lamppua on tehty.

Runko oli pahasti vääntynyt ja rikki. Hioin sen kauttaaltaan ja irroitin särkyneet osat.

Koska kyseessä on täysin käsintehty valaisin, kaikki osat olivat eri kokoisia. Ja eri värisiä, vaikka puhdistin ne huolella.

Juotin uudet pidikkeet paloille, pyrkien säilyttämään alkuperäisen valmistustavan.

Tässä kuvassa lasit paikoillaan. Hioin tarvittaessa paloja, jotta ne olisivat suunnilleen saman kokoisia keskenään. Jokaiselle palalle oli vain yksi kohta, mihin se sopi. Hauskaa oli, että kerätyt reunapalat olivat kuvioltaan erilaisia. Miehen keräämät yhtä lajia ja naisen keräämät toista. Sijoittelin ne vuorotellen valaisimeen. Hippasen laitoin kirkasta liimaa kiskoihin, joihin lasit tulivat.

Valmis valaisin tässä, vielä minun pöydällä.


Molempien keräämät palat yhdistettynä! Paljon tunnearvoa sisältävä, arvokas valaisin, joka pääsi sopivasti heidän uuteen kotiinsa!

❤❤

Kuvassa valaisin kunniapaikallaan. Ihanaa!

Solomussa

By | |
2 Comments

Kyllä se vaan vilikkaasti jatkuu tämä alakanu vuosi! Tuntuupi että jopa liian vilikkaasti. Tai ainaki omat koivet mennee niin lujjaa ettei perässä pysy. Eli vetäsin rempulat ja siinähän tuli sen verran taas vaihteeksi vahinkua, etten päässy muutamaan päivään ees työhuoneeseen yläkertaan. Että anteeni vaan jos jonkun työt nyt sen takia vähän siirty. Näin jälestäpäin aateltuna olihan se koominen tilanne. Sieltä mie ryntään kantamusten, pahvilaatikoitten kans kaupasta ja eiköhän tökkää mono johonki törökkääseen siinä kaupan etteisessä. Oi mikä ilimalento! Mutta etteenpäin seon tämännii, sano mummo ko nokilleen kaatu.

Siinä kontatessani vilikasin ympärille, että näkikö kukkaa, nii eiköhän oo joku ukon pulliainen pallauttamassa pulloja siinä! Ruoja vaan tyynesti kattoo pitkin nokkavarttaan ja oottellee pallautuskuittia! Ei eväkää värähä auttaakseen naista hätässä! No sillon tullee joku ystävällinen naisimmeinen ja koppaa käskynkkään, et voipiko auttaa. Siinä vaiheessa oma ukkokulta jo pallauttaa ostoskärrejä ja tullee hättiin. Rastapäinen nainen tarjoutuu vielä kantamaan ostoksia, mutta vaikenee, kun isäntä sieppaa kolme pahvilootaa yhteen kätteen ja minut toiseen. Ne kun olivat tyhjiä. Ne laatikot. Tarkotettu näitten mun väkerrysten postittamisseen!

Vasta kotona tajusin miksi se ukonmulukkero ei tullu auttamaan. Ne oli Alkon laatikoita ja jampalla putkiaivo raksutti vaa, että TYHYJIÄ. TYHYJIÄ??! 😀 😀 😀

Tuli sitte istuttua sohvalla pari päivää ja ehän minä ossaa olla tekemättä mittää. Tämmöset synty.

Enkä minä oo jouten ollu muullonkaa, kummityttö joutuu pittään tämmösiä.

Vihovviime ukkoki sai uuet sukat. Tuliko näistä vähän pliisut?

Minulle tuli semmone luovuusaalto näitä sukkia tehessä. Ihan suorastaan hullaantuivat ko jaoin kuvan tuolla somekanavassa, ”kyllä laps ilahtuu ku nuo saapi!” No kieltämättä, kyllä nää ihan mukavat on…

Kävinhän mie rönktenissä sitte seuraavana päevänä, liäkäri tuumas jottei oo murtummaa vaikka mie sille valamiin tiagnoossin annoin: vanahuusiän atht. Mutta kipiät on polovet vielännii ja komian väriset. 😀 Ois ees jonku antilooppireseptin kirjottanna, mutta ei, puranaa…. Että mikäpä tässä. Nyt itsesuksestio …ei oo mittää hättää, eioomittäähättää, eioomittäähättää…