Tällä mun sivulla oli järjestelmäpäivitys tai joku sen tapainen ja nyt pittää vähän opiskella sivujen, juttujen ja gallerioiden päivityksiä… krääh.. 😀 Ehkä tää tästä!
Lisäilenpä tähän muutaman kaiverruksen, aiheena mikäs muu, kuin karvanaamat. Jo se vain passaa!
Tämä eka työ on jälleen muisto edesmenneestä kaverista, Pekusta. ❤
Peku
Seuraavana Pontus! Ihanan karvainen kiharainen halittavan suloinen koiruus! ❤
Pontus
No kato nyt tämän ilmettä! Vastustamaton! ❤
Vuh
Yksi ratsu laukkaa vielä mukaan!
Ratsu viinilasissa
Tuostapa tulikin mieleeni, oon joskus vuosia sitten maalannut tällaisen paidan.
Tämmöisiä tällä kertaa. Oisko ens kerralla vaikka polttopiirroksen vuoro.
Olipa kerran viiden koiran pentue. Tähän lasiin kaiversin yhden niistä koirista.
Pentueen neljä muuta koiraa löytyy yhdestä ja samasta lasista.
Videolla lasi pyörii, niin näet kaikki koirat. 🙂
Parit keijukorvikset tein, samoin kettukorviksia kaksi paria.
Tietysti ne puikot kilisee iltaisin, kun päivän muut puuhat on saatu tehtyä. Onko tuttu hahmo? The Pink Panther strikes again! 😀 KEEP CALM AND THINK PINK!
Kesä on jo tulossa! Lunta oli katoilla ihan hirveesti ja nyt se on tullut alas lauhojen säiden myötä. Jokapaikassa myytiin eioota, jos halusi ostaa lumenpudottimen :D. Valoisa aika on paaaljon pidempi, yhtenään pitää kelloja säätää, ettei pihavalot pala turhaan auringonpaisteella.
Kempeleessä tiet on hyvin aurattu ja ovat paikoitellen jo paljaat! Eipä aikaakaan, kun prätkät ovat taas liikenteessä! ❤
Ystävä pyysi korjaamaan peilin, jonka oli saanut mummoltaan. Reunasta puuttui pala, sen korvasin mustalla lasinpalalla, jonka leikkasin ja hioin oikean malliseksi. Lisäksi kaiversin tekstin ja herkän kukkaiskiehkuran. Peilitöitten kuvaaminen on hankalaa, ettei oma naama näy peilistä. 😛 Vinosta kuvaaminen peilaa kaiverruksen.
Hello beautiful!
***
Seuraava saamani työ jänskätti ihan hitokseen!
Valaisin on Kempeleläisen kaivertaja Stenmanin, luultavasti 1945-1960 käsityönä valmistama. Tämä vanha valaisin oli ollut 50 vuotta säilöttynä muhiin. Ihana tarina kertoo, että mies ja nainen olivat aikoinaan, kumpikin tahoillaan, laittaneet talteen lampun reunapaloja. Osat ovat siis kahden eri isovanhemman lampuista. Tiedossani ei ole montako näitä lamppua on tehty.
Runko oli pahasti vääntynyt ja rikki. Hioin sen kauttaaltaan ja irroitin särkyneet osat.
Koska kyseessä on täysin käsintehty valaisin, kaikki osat olivat eri kokoisia. Ja eri värisiä, vaikka puhdistin ne huolella.
Juotin uudet pidikkeet paloille, pyrkien säilyttämään alkuperäisen valmistustavan.
Tässä kuvassa lasit paikoillaan. Hioin tarvittaessa paloja, jotta ne olisivat suunnilleen saman kokoisia keskenään. Jokaiselle palalle oli vain yksi kohta, mihin se sopi. Hauskaa oli, että kerätyt reunapalat olivat kuvioltaan erilaisia. Miehen keräämät yhtä lajia ja naisen keräämät toista. Sijoittelin ne vuorotellen valaisimeen. Hippasen laitoin kirkasta liimaa kiskoihin, joihin lasit tulivat.
Valmis valaisin tässä, vielä minun pöydällä.
Molempien keräämät palat yhdistettynä! Paljon tunnearvoa sisältävä, arvokas valaisin, joka pääsi sopivasti heidän uuteen kotiinsa!
Kyllä se vaan vilikkaasti jatkuu tämä alakanu vuosi! Tuntuupi että jopa liian vilikkaasti. Tai ainaki omat koivet mennee niin lujjaa ettei perässä pysy. Eli vetäsin rempulat ja siinähän tuli sen verran taas vaihteeksi vahinkua, etten päässy muutamaan päivään ees työhuoneeseen yläkertaan. Että anteeni vaan jos jonkun työt nyt sen takia vähän siirty. Näin jälestäpäin aateltuna olihan se koominen tilanne. Sieltä mie ryntään kantamusten, pahvilaatikoitten kans kaupasta ja eiköhän tökkää mono johonki törökkääseen siinä kaupan etteisessä. Oi mikä ilimalento! Mutta etteenpäin seon tämännii, sano mummo ko nokilleen kaatu.
Siinä kontatessani vilikasin ympärille, että näkikö kukkaa, nii eiköhän oo joku ukon pulliainen pallauttamassa pulloja siinä! Ruoja vaan tyynesti kattoo pitkin nokkavarttaan ja oottellee pallautuskuittia! Ei eväkää värähä auttaakseen naista hätässä! No sillon tullee joku ystävällinen naisimmeinen ja koppaa käskynkkään, et voipiko auttaa. Siinä vaiheessa oma ukkokulta jo pallauttaa ostoskärrejä ja tullee hättiin. Rastapäinen nainen tarjoutuu vielä kantamaan ostoksia, mutta vaikenee, kun isäntä sieppaa kolme pahvilootaa yhteen kätteen ja minut toiseen. Ne kun olivat tyhjiä. Ne laatikot. Tarkotettu näitten mun väkerrysten postittamisseen!
Vasta kotona tajusin miksi se ukonmulukkero ei tullu auttamaan. Ne oli Alkon laatikoita ja jampalla putkiaivo raksutti vaa, että TYHYJIÄ. TYHYJIÄ??! 😀 😀 😀
Tuli sitte istuttua sohvalla pari päivää ja ehän minä ossaa olla tekemättä mittää. Tämmöset synty.
Enkä minä oo jouten ollu muullonkaa, kummityttö joutuu pittään tämmösiä.
Vihovviime ukkoki sai uuet sukat. Tuliko näistä vähän pliisut?
Minulle tuli semmone luovuusaalto näitä sukkia tehessä. Ihan suorastaan hullaantuivat ko jaoin kuvan tuolla somekanavassa, ”kyllä laps ilahtuu ku nuo saapi!” No kieltämättä, kyllä nää ihan mukavat on…
Kävinhän mie rönktenissä sitte seuraavana päevänä, liäkäri tuumas jottei oo murtummaa vaikka mie sille valamiin tiagnoossin annoin: vanahuusiän atht. Mutta kipiät on polovet vielännii ja komian väriset. 😀 Ois ees jonku antilooppireseptin kirjottanna, mutta ei, puranaa…. Että mikäpä tässä. Nyt itsesuksestio …ei oo mittää hättää, eioomittäähättää, eioomittäähättää…
Tuossa leivinuunia lämmittelin huomista kinkun paistoa varten ja käsivarret nokisina mietin, että olipa taas hieno vuosi teidän kivojen ideoiden parissa! Sieluni silmin näin, miten kaivertamani lasi nousee onnittelumaljana tai rakas lemmikki katselee silmät tuikkien synttärisankaria vaasin kyljestä. Ihan kuin oisin saanut itsekin olla osana teidän juhlia. Wow! Kiitos että sain kaivertaa ideanne todeksi! Innokkaana odotan uutta vuotta ja teidän uusia ajatuksia!
Tuokoon vuosi 2019 onnea ja naurua! Ihanaa joulua! Nauttikaa!❤
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here:
Cookie Policy
Welcome! ♥
Tilaukset/ Order INFO
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä:
anne(at)lasipuoti.com.
INTERESTED? Please send me an e-mail:
anne(at)lasipuoti.com
