Two hearts to be as one

Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa.- Pikku Myy

Tyttäreni häihin kaiversin lasit. Hoksaatko idean?

Tätä päivää onnellista
silloin muistakaa,
kun tukkanuottaa leikitte
ja silmät leimuaa!

❤ ❤

Tulkoot sydämet yhdistetyksi,
kaksi sielua olkoon yksi.

Sulhanen oli komea kuin agentti 007 ja morsian? Kaunein maailmassa! ❤

Alkukesän satoa

Elähän mittää, sehän on jo heinäkuun loppu! Hellettä oli +30 astetta ja ykskaks seuraavana aamuna +10 astetta! Että mitähän vattua! Kyllä mie sen helteen ennemmin otan ku tän pakkasen, ohan nyt sentään KESÄ! Tai ainaki pitäs olla ku kalenteria kattoo. Enihuu, ihanasti käytiin piknikeillä ja jätskillä ja aina syötiin ulkona, vaikkakin kotona siis. Mie olin niin ihanasti ihan pihalla!

Muutamaa kesämökkiehokasta ollaan käyty kattomassa, mutta ei ne oo ollu meijän mökkejä, ei…. saa vinkata jos tiiät jonku kesäpaikan max kahen tunnin ajomatkan päässä Oulusta.

Mie sit tartuin meijän vanahaan imppariin ja purkiin sen ja hioin siitä maalit/vahat mikkälie pois.

Ensin hionta

Näi ikkääst

Sit mie poltin sen.

Toiselle puolen perää (vai onko se tukki) poltin hirveen otuksen.

Hirvi tukissa

Ja toiselle ”torsan”.

"Torsa"

Että vinkkinä jos mettämiehelle lahjaa mietit.

Jos lasihommiin mennään, niin joku bestman sai ainutlaatuisen konjakkilasin. ?

Sonni

Aina on myös kiva kaivertaa heposia, itekkin kun heppahöpsö oon.

Hepo

Onhan tässä viileyessä tietysti se etu, että tulee tehtyä kaikkee ns. hyödyllistä. Varaston maalausta esim. *pöh*

KESÄ TAKASI JA HETI!

Karvaisia laseja ;P

Tällä mun sivulla oli järjestelmäpäivitys tai joku sen tapainen ja nyt pittää vähän opiskella sivujen, juttujen ja gallerioiden päivityksiä… krääh.. 😀 Ehkä tää tästä!

Lisäilenpä tähän muutaman kaiverruksen, aiheena mikäs muu, kuin karvanaamat. Jo se vain passaa!

Tämä eka työ on jälleen muisto edesmenneestä kaverista, Pekusta. ❤

Peku

Seuraavana Pontus! Ihanan karvainen kiharainen halittavan suloinen koiruus! ❤

Pontus

No kato nyt tämän ilmettä! Vastustamaton! ❤

Vuh

Yksi ratsu laukkaa vielä mukaan!

Ratsu viinilasissa

Tuostapa tulikin mieleeni, oon joskus vuosia sitten maalannut tällaisen paidan.



Tämmöisiä tällä kertaa. Oisko ens kerralla vaikka polttopiirroksen vuoro.

Entisöintiä

Ystävä pyysi korjaamaan peilin, jonka oli saanut mummoltaan. Reunasta puuttui pala, sen korvasin mustalla lasinpalalla, jonka leikkasin ja hioin oikean malliseksi. Lisäksi kaiversin tekstin ja herkän kukkaiskiehkuran. Peilitöitten kuvaaminen on hankalaa, ettei oma naama näy peilistä. 😛 Vinosta kuvaaminen peilaa kaiverruksen.

Hello beautiful!


***

Seuraava saamani työ jänskätti ihan hitokseen!

Valaisin on Kempeleläisen kaivertaja Stenmanin, luultavasti 1945-1960 käsityönä valmistama. Tämä vanha valaisin oli ollut 50 vuotta säilöttynä muhiin. Ihana tarina kertoo, että mies ja nainen olivat aikoinaan, kumpikin tahoillaan, laittaneet talteen lampun reunapaloja. Osat ovat siis kahden eri isovanhemman lampuista. Tiedossani ei ole montako näitä lamppua on tehty.

Runko oli pahasti vääntynyt ja rikki. Hioin sen kauttaaltaan ja irroitin särkyneet osat.

Koska kyseessä on täysin käsintehty valaisin, kaikki osat olivat eri kokoisia. Ja eri värisiä, vaikka puhdistin ne huolella.

Juotin uudet pidikkeet paloille, pyrkien säilyttämään alkuperäisen valmistustavan.

Tässä kuvassa lasit paikoillaan. Hioin tarvittaessa paloja, jotta ne olisivat suunnilleen saman kokoisia keskenään. Jokaiselle palalle oli vain yksi kohta, mihin se sopi. Hauskaa oli, että kerätyt reunapalat olivat kuvioltaan erilaisia. Miehen keräämät yhtä lajia ja naisen keräämät toista. Sijoittelin ne vuorotellen valaisimeen. Hippasen laitoin kirkasta liimaa kiskoihin, joihin lasit tulivat.

Valmis valaisin tässä, vielä minun pöydällä.


Molempien keräämät palat yhdistettynä! Paljon tunnearvoa sisältävä, arvokas valaisin, joka pääsi sopivasti heidän uuteen kotiinsa!

❤❤

Kuvassa valaisin kunniapaikallaan. Ihanaa!

Solomussa

Kyllä se vaan vilikkaasti jatkuu tämä alakanu vuosi! Tuntuupi että jopa liian vilikkaasti. Tai ainaki omat koivet mennee niin lujjaa ettei perässä pysy. Eli vetäsin rempulat ja siinähän tuli sen verran taas vaihteeksi vahinkua, etten päässy muutamaan päivään ees työhuoneeseen yläkertaan. Että anteeni vaan jos jonkun työt nyt sen takia vähän siirty. Näin jälestäpäin aateltuna olihan se koominen tilanne. Sieltä mie ryntään kantamusten, pahvilaatikoitten kans kaupasta ja eiköhän tökkää mono johonki törökkääseen siinä kaupan etteisessä. Oi mikä ilimalento! Mutta etteenpäin seon tämännii, sano mummo ko nokilleen kaatu.

Siinä kontatessani vilikasin ympärille, että näkikö kukkaa, nii eiköhän oo joku ukon pulliainen pallauttamassa pulloja siinä! Ruoja vaan tyynesti kattoo pitkin nokkavarttaan ja oottellee pallautuskuittia! Ei eväkää värähä auttaakseen naista hätässä! No sillon tullee joku ystävällinen naisimmeinen ja koppaa käskynkkään, et voipiko auttaa. Siinä vaiheessa oma ukkokulta jo pallauttaa ostoskärrejä ja tullee hättiin. Rastapäinen nainen tarjoutuu vielä kantamaan ostoksia, mutta vaikenee, kun isäntä sieppaa kolme pahvilootaa yhteen kätteen ja minut toiseen. Ne kun olivat tyhjiä. Ne laatikot. Tarkotettu näitten mun väkerrysten postittamisseen!

Vasta kotona tajusin miksi se ukonmulukkero ei tullu auttamaan. Ne oli Alkon laatikoita ja jampalla putkiaivo raksutti vaa, että TYHYJIÄ. TYHYJIÄ??! 😀 😀 😀

Tuli sitte istuttua sohvalla pari päivää ja ehän minä ossaa olla tekemättä mittää. Tämmöset synty.

Enkä minä oo jouten ollu muullonkaa, kummityttö joutuu pittään tämmösiä.

Vihovviime ukkoki sai uuet sukat. Tuliko näistä vähän pliisut?

Minulle tuli semmone luovuusaalto näitä sukkia tehessä. Ihan suorastaan hullaantuivat ko jaoin kuvan tuolla somekanavassa, ”kyllä laps ilahtuu ku nuo saapi!” No kieltämättä, kyllä nää ihan mukavat on…

Kävinhän mie rönktenissä sitte seuraavana päevänä, liäkäri tuumas jottei oo murtummaa vaikka mie sille valamiin tiagnoossin annoin: vanahuusiän atht. Mutta kipiät on polovet vielännii ja komian väriset. 😀 Ois ees jonku antilooppireseptin kirjottanna, mutta ei, puranaa…. Että mikäpä tässä. Nyt itsesuksestio …ei oo mittää hättää, eioomittäähättää, eioomittäähättää…