Toimitusjohtajalle kaiversin tämän setin. Karahvin tilavuus on noin 7 dl.

Herra itse poseeraa karahvissa. Kaveriksi upean muotoiset viskilasit.


Juhlat olivat viime vuoden puolella, mutta onnittelut vielä täältäkin merkkipäivän johdosta. 🙂
Toimitusjohtajalle kaiversin tämän setin. Karahvin tilavuus on noin 7 dl.
Herra itse poseeraa karahvissa. Kaveriksi upean muotoiset viskilasit.
Juhlat olivat viime vuoden puolella, mutta onnittelut vielä täältäkin merkkipäivän johdosta. 🙂
Tuossa leivinuunia lämmittelin huomista kinkun paistoa varten ja käsivarret nokisina mietin, että olipa taas hieno vuosi teidän kivojen ideoiden parissa! Sieluni silmin näin, miten kaivertamani lasi nousee onnittelumaljana tai rakas lemmikki katselee silmät tuikkien synttärisankaria vaasin kyljestä. Ihan kuin oisin saanut itsekin olla osana teidän juhlia. Wow! Kiitos että sain kaivertaa ideanne todeksi! Innokkaana odotan uutta vuotta ja teidän uusia ajatuksia!
Tuokoon vuosi 2019 onnea ja naurua! Ihanaa joulua! Nauttikaa! ❤
❤❤❤: Anne
Joka syksy on ollu haikea ja kurja olo, kun tulee pimeää ja kylmää ja pimeää ja lunta ja kylmää ja sanoinko jo pimeää…. Mutta tänä syksynä tuo kaikki ei yllättäen tunnukkaan niin pahalta! Johtuu varmaan siitä, että kesästä sai kerrankin nauttia niin paljon, että nyt on valmis toisenlaiseen vuodenaikaan. Ihanaa!
Somessa on ollut paljon puhetta ”suorittajista”. Oonkohan mä sellanen? Koko ajan pitää olla tekemistä, useita rojekteja yhtäaikaa. Tarkottaako se sitä? Ei varmaankaan ole noin yksiselitteistä. Musta vaan on kiva tehdä kaikenlaista, innostun aina jostain uudesta. Pitää saada kokeilla pystynkö siihen. Ja tietysti teen kaiken niin hyvin kuin osaan, haastan aina kykyni.
Uusi erikoinen kokeiluni oli tämä valaisin. Tää on niinku prototyyppi. 😀
Muoviputkea. Työkaluina pienoispora erilaisin terin ja hiekkapaperi. Joka paikka oli täynnä pientä muovimurua, joka muuttui vielä sähköiseksi! Minäkin sain valkoisen kuorrutteen. 😀
Aikomuksena valmistaa erilaisia, sitten kun ehdin.
Muutamia kiviäkin oon taas maalaillut, mökille jätin isäntäväen iloksi.
Kallion kolosta löytyi pikkuruinen merenneito.
Olin kerännyt pullon korkkeja. Taoin korkeista puolipyöreitä ja niistä muodostui vaikkapa auton taustapeiliin korut.
Kesän piiiitkän tauon jälkeen kaivertelen taas. Tässä yksi työ. Pikkuruinen sydän fasettihiotuin reunoin. Muista lasitöistä sitten uudessa postauksessa, tulihan tässä jo, kaikenlaista. 😀
Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsään astui,
sateen tullen siili kastui.
Oi! Mä haluan pinkin sadetakin! Sitä odotellessa kaivan kaapista sen virttyneen keltaisen… 😀
❤❤❤
Heippatirallaa! Se on kuulkaas sellanen homma nyte, että mun pitää räjäyttää yks vessa/pesuhuone ja kasata se sitten taas. Hillitön homma, mutta eipä se itekseenkään sieltä päivity. Joten:
Katotaan sitten millon jatkan hommia, syksyllä ehkä. Muistutuksena taas, että nää kaivertelut ynnämuut värkkäilyt, on vaan harrastus. Ei bisnes.
Pirteää, aurikoista, hyväntuulista kevättä kaikille ja tietysti kiitos! ❤
Uusille lukijoille kerrattakoon, että Pekka toilaili meillä parisen vuotta sitten 1.12.-24.12. suorastaan pirullisesti!Tästä voit lukea Pekan edellisen JOULUKALENTERIN. Tarinat perustuvat sananmuunnoksiin eli munansaan….iin. Tosikot, mielensäpahoittajat, skipatkaa koko juttu! ❤ (ˆ◡ˆ)
Lukijalla nyt koko vastuu, koko rahalla! Hupi piristää, koittakaa nauraa! 😀
1.12. Hatut vinossa Pekka ja Allu hurauttivat pyörillään Helsingin asemalle. Junat olivat kuitenkin muuttuneet ja aina kunnollinen tullimies pyysi nyt nurkuen passia. Toinen vihreänuttuinen taas halusi nähdä tiketit ja passit nähtyään Allun pissalla. Asia kuitenkin unohdettiin, kun Allu esitteli piirteitään. Tämä piristi Alluakin. Pekka ei jäänyt kuuntelemaan tullimiesten kurinoita. Junailija otti kuparipillin huuliensa väliin ja puhalsi kuumaan pilliin, pyörät huusivat ja niin sitä mentiin kohti Sorvankylää.2.12. Pekka on runoilija. Matkalla Ruijan rankkarikilpailuun auto piti tankata, mutta Ruijan tankkauspiste oli suljettu ja Pekan piti ajaa Rusaselle tankkaamaan. Kisapaikalle viimein päästyään runopaletti oli jo täydessä käynnissä. Runon paiskaajat lausuivat runoja tissit puhkuen ja sanaa muutellen, kunnes sali pimeni. Paikalle oli saapuneet myös kielipuolet mikkeliläiset.
3.12. Pekka pitää junista ja junaleikeistä, mutta tänään vois tehdä jotain muuta. Posti toi lipun, jossa luki Kino Pascal. No siinähän olisi pesti leffaan! Pekka kuitenkin ehdottaa Lenita Aspolle lellittelykurssia ja peliä. Lenita näpelöi pinniä pelin erässä. Lenita avittaa Pekalle piristettä väliin ja petraa loppuun saakka. Lenita on illan sukkelin kirmaaja.
4.12. Salli asetteli kukkaa ja saksi niitä kumarassa ja ihmetteli kuinka paljon kukassa on millejä. Kukissa oli kymmenittäin kärpäsiä! ”Ehkä pitäisi antaa Pepsiä kirvoille” Salli tuumi. Salli tarjosi Pekalle kukkia: ”Pistä kassiin kukkanen tai suksi kukkaan!” Pekka heitti kukat Maijan pihalle ja huusi: ”Anna mieluummin tillin kukkia vai suksinko kuuhun!” Salli oli vihainen nuttunsa likaannuttua, eikä voinut osallistua mallikurssille.
5.12. Pekka on ollut pizzalla. Nyt hän on päässyt nauttimaan Lillin pasta-ateriasta. Lillin kupsahduksen vuoksi ateriassa on pussitettuja nuudeleita. Jälkkäriksi on lättyjä ja viskiä. Lilli on oikea lättyviikari! Pekka kaataa viinaa letulle, ottaa vesikulhon ja siitä villin kulauksen.
6.12. Kuten me kaikki tiedetään vilu tekee kankeaksi, varsinkin suomen kesässä. Täällä vilu todellakin kapajaa! Siksipä Ellikin ottaa kuteen ja tutkii kudonnan mallia lehdestä. Elli kutoo sinistä Pentille mutta huomaa ruttuja villassa. Hellin kudelma on aika makea!
7.12. Pihallaan tallustellessa Pekka huomasi, että piharamppi oli pilalla. Pilkut oli muurissa ja takapihalla rehotti lava. Maaliakin pitäisi poistella. Traktori oli henssukuosissa ja polut kaskessa. Harmitti, kun pihdit oli Rellussa eikä Pekka jaksanut kantaa raskasta pakkia. Naapuri oli sokkelinkivitys- ja valukastikkeen teossa. Pekka huusi: ”Tänne vain, täällä jo sumppi pirisee!” Pitääkseen piristävän sumpin kuumana Pekka joutui hakkaamaan puita.
8.12. Taitava käsikuhertaja Kuukerin Nelli teki lasikukkaa piharampin koristeeksi. Helppoahan se oli, kun on taidot nenän alla. Liiketoimet kyllä sujuivat, mutta viereisellä tontilla oli saha lirissä. Sitä syytettiin sellun pilaamisesta. Äkkiä kuului jyskän pamahdus! Jossain ammuttiin kuminalleja, vaikka kaikki luulivat nallien olevan Kurikassa Kurikan malleilla. Pamauksen vuoksi pulu katosi! Nalleja ei pitäisi säilyttää kuumassa!
9.12. Pekan pennit on sohvalla. Aikoinaan Pekka kaupitteli vanhoja strereoitaan ja sai pennin Sonysta. Nyt Pekka pittää kymppiä ja laittaa rahaa likoon, samalla kun rullaa kymppiä pilliksi. Pekka tuumailee, ostaisiko pennillä anista vai panisiko menemään ihan kympillä.
10.12. Pekka sai kympin pimeestä ja päätti ostaa arvan. Hän osti kynttiläarvan ja mietti oliko tässä nyt kympit turvassa vai oliko tämä kyrpiintynyt arpa. Arpa tukassa Pekka jatkoi matkaa, hänellä oli myös tatuoitu arpa kynnessä.
11.12. Jätkien polttari-ilta. Kujasen Olli halusi votkan jäillä, koska tiesi, että olut johtaa kadotukseen. Pekka tilasi tutun virvokkeen ja pikkasen kahvin säästöjumpulan kera itselleen sekä tutuille viskiä. Taskussa oli henkkarit rullalla ja Pekka Morse otti älyn Camparista. Lehtori sai viinaa ja lonkeropullon. Kallu Pirvasella oli tuima naama kun hän vetäisi loskapaukun toisensa perään ja oli melkoinen kännisoturi. Arska oli ihan tenussa ja pimut huppelissa, kun viski oli noussut hattuun. Tuima napsu oli tarjouksessa, mutta baarimikko pihtasi jallua ja tonni tuli käteen.
12.12. Niin sitä lähdettiin Retun viuhka kainalossa Retun vihkiäisiin. Häät pidettiin Mallun pihalla. Mallu oli järjestänyt pidot itse, eikä Mallu ollut pihtaillut järjestelyissä! Morsian säteili, kiitos pakkelille ja tuore aviomies ehdotti: ”Laitetaan appi kenneliin!” Appi heristi takaisin. Yhtäkkiä kossututka huomasi tuhisevaa kossua Hirvisen tontilla. Myös possutullarina toimiva kumma tullimies lähti katsomaan, oliko tontilla lupa hipsutella viinaspäissään. Vellun pitopalvelu oli järjestänyt tarjoilun.
13.12. Pekka oli matkalla Tullin parkkiin, mutta ajoi vinkkarit ruttuun, pellit kurseeseen ja rukkinsa kivelle ja siinä ohimennen kynsi turvallaan maata. Oli niin liukasta, että pulukin kaatuu. Seutuvilla sattui olemaan myös poliisien lukeva tutka. Kyydissä ollut Olli kuikutteli:” Olisinpa mennyt hullun piilillä, mutta kun bussi kulkee reittiä MUTALA-KALKKU…”
14.12. Pekan hattu oli mennyt vialle, ei auttanut muu kuin poiketa Willmannin hattukauppaan vilkaisemaan uutta hattua. Hattulan Viivi esitteli uutta hattuvillitystä ja sanoi, että hatutta tulee vilu. Näissä hatuissa oli lisäksi villaa. Mutta hatut olivat viistossa ja hatuissa oli hassu tupsu. Luulenpa, että Virtain hattukauppa olisi ollut parempi, mietti Pekka ja paiskasi Viiviä karvattomalla kynällä.
15.12. Jukalla on kassi, niinpä Pekkakin päätti sellaisen hankkia. Saatat miettiä, mikä on Pekan kassin arvoitus ja onko kassissa hälyjä. Kassin piirteet on seuraavanlaiset: siinä on tilaa passille, kaikki hilut on kassissa. Hintalappu roikkuu kassin pohjassa ja peili mahtuu reppuun. On harvassa kyllä näin hienoja kasseja. Paitsi mummon salkku.
16.12. Ostoksilla olo sai Pekan nälkäiseksi. Niinpä hän päätti syödä pihvin Kampissa. Tarjoilija sepitti herkkuja; Vihdin pottuja koristeena tillin kukka, maukasta lihaa ja seassa piristävää sipulia ja kukkakaalia oivan kurkun kera. Jälkiruoaksi Vihtorin lettuja (tervalla kypsytettyjä) ja kanttaajan hilloa sekä viimeinen kutunjuusto tarjoiluastiana Sarpanevan kyhäelmä. Pekka pirautti kassalle: ”Tuokaas kuvuntäytettä hällekin,” Pekka sanoi osoittaen viereisessä pöydässä istuvaa köyhää – ja niin sai kurjakin syödä allia. ”Itse syön kulhon velliä,” Pekka jatkoi. Köyhälle tuotiin rasvassa uiskentelevia nakkeja. Pekka vilkaisi pottua, tuttu vihannes oli lautasen reunalla ja kulmassa oli silli.
17.12. Silloin kuului tutun vihellys ja Pekan vanha inttikaveri Muuntunut Välkky tuli ja istui kursitulle pallille ja kysyi Pekalta: ”Muistatko, kun Suutanan saarella, kuravallilla, ryssiä hätyytettiin? Sotamies oli rannalla, pallit niskassa, kiskomassa akkaa kanaalista, sitä joka kelluu biologisesti. Vedessä oli vielä kiskomattomia ukkeleita. En huomannut puskapasseja ja jouduin Reginan vangiksi. Regina johti kuutta villiä ja villit kävivät kuumana. Paskaa villeille! huusin ja aloitin villien kuppauksen. Se olikin hillitöntä kuppaamista!” Välkky selitti tohkeissaan. ”Enkä jäänyt tekemään villeille paareja, vaan heitin villien tapit piiloon ja pääsin pakenemaan villien kurituksesta! ”Välkky muistelee.
18.12. Saunan porstuassa reimasti tujautettiin kossua, nurkan takana oli käynnissä pirtun todennus ja yksi herroista jäi roikkumaan hankeen kalpoineen.
Saunassa kuuma iski nalliin ja löylyyn oli kulahtanut vasta. Joku keksi ottaa halkoja pesästä ja niitä haisteltuaan Pirjola sai hallut – sille naurettiin myöhemmin jopa Jarvan kylässä.
Meno sen kuin yltyi: saunassa vihdottiin tutut ja kuksittiin rallit. Porstuassa joku narautti uuden pirtun.
19.12. Pekka sai kutsun Hennan rippijuhlaan. Siellä tapahtui nopein mahdollinen uskoontulo eli sukkelin kirkastuminen. Osa vieraista sai hirveän hepulin ripistä ja herjasi pappia, Veli Piristä, koska hän oli hintava pappi. Jotkut jopa huusivat: ”Päästäkää pappi tuskastaan!” Pappi vain hekotteli: ”Tuu messuun!” ja tanssi ruususjenkkaa. Ja taas piti rukoilla ja hinkata….
20.12. Markku Ohtava toimii yrittäjänä Pallaksella. Väinön Karkki on liikkeen nimi. Pekka oli välkkynä karkkikaupassa ja väläytteli karkkeja. Eräskin karkki oli perin aniksen makuinen! Paikalla oli sällejä kuhisemalla ja tuttuja virtanaan jotka kyseli ”Saiskos namia?” Pekka keräsi vielä kuulat sylliin, vihreät on parhaita. Myyjä nakkeli kipakasti: ”Maksu liialla rahalla tai mieluummin koko rahalla. Maksuksi ei kelpaa lipeäraha eikä suttu-Visanne!”
21.12. Orkan harkat. Orkka herkutteli ja soitti syntistä hifiä, niin että viisut olivat ihan rutussa. Kiliseväuumainen Senja hetkutti räppiä ja hevipoppia ja pyysi Jykää tanssaamaan. Pekka veisas alttona ja esitti kappaleen Kuiskauksia mollissa. Sepä alkoikin kusettamaan ja piti mennä vessaan. Siellä joku huristeleva pyörä sai pyytävän hyllynsä täyteen kuutossilliä. Pekka päätti ottaa taksin Senjan kanssa, koska hänellä oli taksisekki.
22.12. Pekka oli huolissaan kutinasta palleissa, joten hän poikkesi lääkärissä. Pekka kertoi oireistaan lääkärille: ”Pissiessä nuorittaa, suomi näkyy lukuelimessä, ai ai niskaakin pakottaa, liikaa nuhaa eikä nuhassa voi pissiä. Onko tuttu virus?” Lääkäri Hilajoen Antti oli savolainen, joten juttua tuli niin, että kieli suhisi, kun hän ruksautti Pekan kipureiän. Voi tuskan parahdus!! Pekka hämmästyi kivusta, mutta siihen kuumeinen villitys loppui.
23.12. Välillä käytiin kurkistamassa tallia ja heitettiin vällyt pihalle. Vällyissä oli pikeä ja vällyt olivat piintyneet. Joku kurja oli tallilla ja nurkan takana oli nuuka pissimässä. Hevoset seisoivat tallissa turvat kylessä, kunnes tytöt kytkivät turvat ja miettivät maistuisiko heille Karin olut. Tolkuton mullikka hyppi tasajalkaa hinkaten ruohoa. ”Nurja kassi!” huusi Pekka osoittaen mullilla olevaa salkkua. Sehän oli vielä kaikenlisäksi Muumipeikon salkku! Ehkä mulli pitäisi laittaa pataan…
24.12. Pihallaan tallustellessa Pekka oli kylmentänyt varpaansa ja hänen tolkkunsa alkoi muljottaa. ”Mintti tekee hyvää hikalle” Pekka tuumi ja meni kämpille piristymään. Pekan mielestä jutut alkoivat mennä vinoon, kun tuo Sallikin alkoi näyttää kundille mallia. Salli on pikkuinen tallukka, kunpa voisin pistää Sallin kuriin! Kollipadon Sanomien juttuvinkkari Erno Poukko haastatteli Pekkaa joulun kunniaksi. Simpeleen kekoja kaiholla katsellen Kaukalon Pekka totesi:”Luulen että lähden pikapuoliin tallustelemaan Lappiin ja kuusia asettelemaan.”
***
Jälleen oli Pekan tarinassa pari pilkkua mukana. Allekirjoittaneen puolesta Pekan, tuon omien polkusten kulkijan, ei tartte heti tulla lapista! Katselkoon siellä ketun vitkaleita punakassa takissaan!
Patikoiminen on ihan huippukivaa! Loppukesästä meillä on se aika, kun reppu pakataan ja suunnataan kohti metsiä ja tuntureita. Ensimmäinen reissu suuntautui Hossaan. Kävelimme eka päivänä Kokalmuksen kierroksen, 14 km. Maasto on tasaista ja helppokulkuista. Hyvä katsella ympärilleen. Mahtava paikka! Vesi on kristallinkirkasta ja hiekka hienoa ja vaaleaa!
Mää tahon muuttaa tänne asumaan! 😀
Tämä ihana pikku puro solisi kämpän kupeessa. Oisin tahtonu siihen kylpemään! 😀
Laavulla paistettiin makkarat, hieman vihmoi vettä. Kotona en pysty syömään ku yhden makkaran. Täällä menee kevyesti kaks ja jogurtti päälle sekä vähän suklaata. 😀
Mettänpeikko Rölli yritti livahtaa puun taa piiloon, masu vaan näkyy…
Luontoäidin kukka-asetelma.
On se vaan aika viriili jätkä se rölli! Se on paneskellu kaikki mettän puutki paksuksi! Kaikilla maha pystyssä! 😉
Yhdellä sanalla. Suosittelen! ❤
✿
Seuraavana päivänä Ölökyn ylitys, 5 km. Tästä ei oo todisteita, känny tuhosi kuvia sitä mukaa kun otin niitä. S*tana! Tämä reitti on on toinen Hossan vaativimmista reiteistä. Allekirjoitan. Kivilohkareitten seassa kävellessä saa olla tarkkana mihin astuu. Lisäksi maasto oli alussa, myötäpäivään kierrettäessä, märkää ja liejuista paikoitellen. Mielestäni pahimpiin paikkoihin asennetut turvaköydet olivat liian löysällä. Jos niistä otti tukea, köysi painui alas ja oli vaara, että kellahtaa köyden yli rotkoon! Seuraavalla viikolla kuulinkin uutisen, jonka mukaan joku oli pudonnut 7 metriä….
✿✿
Alkuosa kierroksesta on melko mäkistä ja välillä lohkareista. Sammakkojärvi ja Autiojärvi sekä joki pilkistelevät reitillä. Uiton kämppää lähestyessämme pitkospuut katosivat tummaan suoveteen sillalle tultaessa. Toinen meistä kävi vaelluskengillä kokeilemassa, josko kengän varsi riittäisi ylittämiseen. Ei riittänyt. Päätin reippaasti ottaa kengät ja sukat pois, kahlataan yli. Jep jep…. 😀
Pääsimme sillalle, vaikka pitkospuita ei lopulta enää näkynyt tumman suoveden seasta. Lisäksi puut olivat suht liukkaat, huis haatana! Ja vain huomataksemme, että samaa varpaita jäätävää menoa jatkuisi ainakin seuraavat sata metriä, minkä pystyi näkemään. Puut painuivat aina vain syvemmälle…
Palasimme siis takaisin. (Note to self: ota pikku pyyhe reppuun, varpaille.) Talsimme sitten Kalmoniemeen.
No siellähän oli sama tilanne. Vesi oli todella korkealla.
Koska oli tarkoitus vain käväistä tuolla puolen parin kilometrin päässä ja palata, päätimme, että palaamme jo tästä. Varpaat oli vielä oikein puhtaat, uutta pesua ei tarvittu. 😉 Palasimme siis Venäjänhiekoille.
Grilli oli valmiiksi tulilla edellisen kävijän jäljiltä, joten muutama kalikka lisää ja makkarat kehiin.
Eihän sole notskimakkara eikä mikhän, ellei siinä ole kolminkertaista tuhkakuorrutusta,vai mitä! 😀 Jälkkäriksi vielä grillibanskut niin avot! Kyllä ihimisen kelepaa! ❤
Saavuimme illansuussa mökille. Viikonlopuksi oli luvassa kaunista ja aika lämmintä säätä.
Aamulla sää oli kuitenkin todella sumuinen!
Luontoon.fi-sivujen mukaan tämä on helppo reitti ja kesto 2-3 tuntia. Mutta paikan päällä infotaulu kertoo reitin olevan luokkaa vaativa ja kesto 3-4 tuntia. Hupsista! 😀 Saattaa heikompikuntoinen olla ihmeissään. Oli muuten hiljaista porukkaa 7 kilometrin kohdalla laavulla. Nousuja oli siihen mennessä ollut ihan ”sopivasti”. 😀
Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa leveyttä pituuden sijaan. Muinoin kuusen ääressä on uhrattu osa pyyntikauden ensimmäisestä saaliista metsän kuningas Tapiolle. Mahtava!
Tähän valejoulupukit ripustaa partansa kesän ajaksi.
Täällä on jännän värisiä kallioita.
Kauniisti kehystetty murkkupesäMietit mistä mut voi tavoittaa… No patikkareitin grilliltä 😀 Tässä Soilun laavulla.
Makkarat pyöriteltiin taas tuhkassa, kun tuo häkkyrä keikahti yhtäkkiä. Joku halusi kuvata ”täällähän ne vasta herkut onkin!” Onneksi se ei nähnyt sitä sähläystä, eikä sitä, kun suklaat valu banskujen päältä nuotioon…
Täällä kuusetkin kihartaa oksiensa latvat nätisti! ♥ྀ
Nämäkin otukset tuli sanoon heipat, kun kotimatka alkoi.
Oli tarkoitus käydä useampikin retki, mutta aina tuli jotain estettä. Ensi vuonna viimeistään taas!