Toimitusjohtajalle kaiversin tämän setin. Karahvin tilavuus on noin 7 dl.
Herra itse poseeraa karahvissa. Kaveriksi upean muotoiset viskilasit.
Juhlat olivat viime vuoden puolella, mutta onnittelut vielä täältäkin merkkipäivän johdosta. 🙂
Tuossa leivinuunia lämmittelin huomista kinkun paistoa varten ja käsivarret nokisina mietin, että olipa taas hieno vuosi teidän kivojen ideoiden parissa! Sieluni silmin näin, miten kaivertamani lasi nousee onnittelumaljana tai rakas lemmikki katselee silmät tuikkien synttärisankaria vaasin kyljestä. Ihan kuin oisin saanut itsekin olla osana teidän juhlia. Wow! Kiitos että sain kaivertaa ideanne todeksi! Innokkaana odotan uutta vuotta ja teidän uusia ajatuksia!
Tuokoon vuosi 2019 onnea ja naurua! Ihanaa joulua! Nauttikaa! ❤
❤❤❤: Anne
Tilasin Thomannilta muutaman diy ukulele-kitin. Ainakin yhteen ajattelin polttokaivertaa ja merenneidosta se lähti. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt mitä tuleman pitää. Sekaan ui outoja fisuja, hai, mustekala. 😀 Kunnes itse merten kuningas saapui hallitsemaan näitä meren eläviä. Videolla soiva musiikki on Aquaman-leffasta biisi ”None Shall Live”.
Momoa is absolute gem! Suomessa leffan ensi-ilta 21.12.2018. JES!
Joko sulla on joulu”hössötykset” alkanu? Vielä on pari kaiverrusta tehtävä, sitten menee Lasipuotikin tauolle ja alan leipomaan ja paistamaan, nam!
Mutta tässä muutama työ vielä ennen joululahjoja. Sain upean kuvan rotikasta ja kaiversin sen viinilasiin.
Tässä viskilasissa on tuo sama hurmuri! ❤
Tuoppiin puolestaan kaiversin valkoisen hevosen. Tällä hevosella on erityinen asema erään nuoren naisen sydämessä.
Aikanaan lemmikistä on luovuttava, tämä kaiverrus edesmenneen koiran muistoksi.
Ja tietysti yksi tipsu mahtuu aina joukkoon! 🙂
Ja hei! Jätäpä kommentti, hyvät ja huonot puolet ja muut ajatukset mitä työt sinussa herättivät. Otsikon vierestä! Kiitos! ❤
Mollamaijat on perinteisesti veikeitä ja persoonallisia ystäviä. Jotku uskoo, että niillä on sielu…
Katotaan tätä asiaa vähän tuonnempana, nyt muutama muu juttu ensin.
By the pricking of my thumbs, something wicked this way comes…
***
Pari astetta hurjemmat lusikat kaiversin häälahjaksi halloween-häihin!
Varsinkin morsian on death metal-fani ja rakastaa goottikulttuuria. Morsiamen lusikassa sugar skull-tyylinen koristelu.
aaaaAAAAAA! 😀
Lusikan varsiin kaiversin tietysti saajien nimet ja päivämäärän.
Kaiken kruunaa arkku. Samettivuorauksella tietysti.
Mitä pidät? Muut kallolusikat löydät täältä, klik.
***
”Shadows mutter, mist replies; darkness purrs as midnight sighs.”
”When witches go riding, and black cats are seen, the moon laughs and whispers, ’tis near Halloween.”
Huovutin halloween-katin. 😀 Raukka on niin pieni, vajaa 10 cm, mutta sitäki kiukkusempi! 😀
***
Niin. Palataan niihin mollamaijoihin. Varastosta ”löysin” pari mollamaijaa. Sielusta en tiedä, mut on tää aika creepyä! Kato jos uskallat.
Kylmät väreet hipii pitkin selkärankaa… Toinen vielä… apua… Chills and thrills!
Witching you a very haunted halloween! Creep it real! 😀
Bugs & Hisses to you! ❤❤
Joka syksy on ollu haikea ja kurja olo, kun tulee pimeää ja kylmää ja pimeää ja lunta ja kylmää ja sanoinko jo pimeää…. Mutta tänä syksynä tuo kaikki ei yllättäen tunnukkaan niin pahalta! Johtuu varmaan siitä, että kesästä sai kerrankin nauttia niin paljon, että nyt on valmis toisenlaiseen vuodenaikaan. Ihanaa!
Somessa on ollut paljon puhetta ”suorittajista”. Oonkohan mä sellanen? Koko ajan pitää olla tekemistä, useita rojekteja yhtäaikaa. Tarkottaako se sitä? Ei varmaankaan ole noin yksiselitteistä. Musta vaan on kiva tehdä kaikenlaista, innostun aina jostain uudesta. Pitää saada kokeilla pystynkö siihen. Ja tietysti teen kaiken niin hyvin kuin osaan, haastan aina kykyni.
Uusi erikoinen kokeiluni oli tämä valaisin. Tää on niinku prototyyppi. 😀
Muoviputkea. Työkaluina pienoispora erilaisin terin ja hiekkapaperi. Joka paikka oli täynnä pientä muovimurua, joka muuttui vielä sähköiseksi! Minäkin sain valkoisen kuorrutteen. 😀
Aikomuksena valmistaa erilaisia, sitten kun ehdin.
Muutamia kiviäkin oon taas maalaillut, mökille jätin isäntäväen iloksi.
Kiven toinen puoli.
Kallion kolosta löytyi pikkuruinen merenneito.
Olin kerännyt pullon korkkeja. Taoin korkeista puolipyöreitä ja niistä muodostui vaikkapa auton taustapeiliin korut.
Kesän piiiitkän tauon jälkeen kaivertelen taas. Tässä yksi työ. Pikkuruinen sydän fasettihiotuin reunoin. Muista lasitöistä sitten uudessa postauksessa, tulihan tässä jo, kaikenlaista. 😀
Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsään astui,
sateen tullen siili kastui.
Oi! Mä haluan pinkin sadetakin! Sitä odotellessa kaivan kaapista sen virttyneen keltaisen… 😀
❤❤❤
