Alruunan huuto tappaa.

Alruuna rääkyy maasta nostettaessa niin, että sen kuuleva kupsahtaa siihen paikkaan kuolleeksi. Nuoren alruunan kiljunta vain tainnuttaa muutamaksi tunniksi. Alruuna tunnetaan sen kuuluisuuden takia monilla eri nimillä, joita ovat mm. mandragora, mandrakera ja lemmenmarja. Sen tieteellinen nimi on kuitenkin mandragora officinarum. Se on perunan sukuinen kasvi.

Pythagoras määritti tämän kasvin ”antropomorfiseksi” eli ihmisen muotoiseksi, ja roomalainen maatalousoppinut Lucius Colomella ”semihomoksi” eli puoli-ihmiseksi. Albert Suuri kirjoitti, että mandragorassa on ihmislajille tyypillisiä piirteitä, kuten jako kahteen sukupuoleen.

Keskiajan lähteiden mukaan kasvi kasvoi siellä, missä hirtetyn varkaan virtsaa tai siemennestettä oli tippunut maahan. Alruunan ylösnostamisessa piti olla varovainen; jos se huomasi poimijan aikeet, se saattoi paeta. Niinpä paras ja turvallisin tapa kaivaa alruuna ylös oli poistaa ylin maakerros, sitoa naru alruunan naattiin ja narun toinen pää koiraan. Turvallisen matkan päästä koira houkuteltiin juoksemaan, jolloin se veti kirkuvan alruunan maasta.

Se on vahvistajakasvi, josta valmistetulla liemellä parannetaan mm. kirotut, muodonmuutoksen kokeneet ja kangistetut. Sitä on myös ennen muinoin käytetty rauhoittavana lääkkeenä. Mandragoraa hallussaan pitävän uskottiin olevan mm. pahojen manauksien ulottumattomissa ja että pahat henget eivät pitäneet kasvin hajusta. Keskiajalla alruunan juuri kuului jokaisen itseäänarvostavan noidan käsivarastoon.

Viime viikonloppuna Limingassa oli muuten Harry Potter-tapahtuma, vanha koulu toimi Tylypahkana. Ilahduttavan hienosti ja nerokkaasti toteutettu juttu!

Meikä ”pääsi” tupalajittelussa Luihuiseen. 😀

✿

Alruunan multa on vaihdettava usein. No, eikai se auta sitten, peltorit päähän ja hommiin. Pitäkää peukkua.