Joka syksy on ollu haikea ja kurja olo, kun tulee pimeää ja kylmää ja pimeää ja lunta ja kylmää ja sanoinko jo pimeää…. Mutta tänä syksynä tuo kaikki ei yllättäen tunnukkaan niin pahalta! Johtuu varmaan siitä, että kesästä sai kerrankin nauttia niin paljon, että nyt on valmis toisenlaiseen vuodenaikaan. Ihanaa!

Somessa on ollut paljon puhetta ”suorittajista”. Oonkohan mä sellanen? Koko ajan pitää olla tekemistä, useita rojekteja yhtäaikaa. Tarkottaako se sitä? Ei varmaankaan ole noin yksiselitteistä.  Musta vaan on kiva tehdä kaikenlaista, innostun aina jostain uudesta. Pitää saada kokeilla pystynkö siihen. Ja tietysti teen kaiken niin hyvin kuin osaan, haastan aina kykyni.

Uusi erikoinen kokeiluni oli tämä valaisin. Tää on niinku prototyyppi. 😀

Muoviputkea. Työkaluina pienoispora erilaisin terin ja hiekkapaperi. Joka paikka oli täynnä pientä muovimurua, joka muuttui vielä sähköiseksi! Minäkin sain valkoisen kuorrutteen. 😀

Aikomuksena valmistaa erilaisia, sitten kun ehdin.

Muutamia kiviäkin oon taas maalaillut, mökille jätin isäntäväen iloksi.

Kiven toinen puoli.

Kallion kolosta löytyi pikkuruinen merenneito.

Olin kerännyt pullon korkkeja. Taoin korkeista puolipyöreitä ja niistä muodostui vaikkapa auton taustapeiliin korut.

Kesän piiiitkän tauon jälkeen kaivertelen taas. Tässä yksi työ. Pikkuruinen sydän fasettihiotuin reunoin. Muista lasitöistä sitten uudessa postauksessa, tulihan tässä jo, kaikenlaista. 😀

Soittaa syksyn tuuli,
siili kutsun kuuli.
Saapastellen metsään astui,
sateen tullen siili kastui.

Oi! Mä haluan pinkin sadetakin! Sitä odotellessa kaivan kaapista sen virttyneen keltaisen… 😀

❤❤❤