Karvaisia kavereitamme kaiverruksissa

Joko sulla on joulu”hössötykset” alkanu?  Vielä on pari kaiverrusta tehtävä, sitten menee Lasipuotikin tauolle ja alan leipomaan ja paistamaan, nam!

Mutta tässä muutama työ vielä ennen joululahjoja. Sain upean kuvan rotikasta ja kaiversin sen viinilasiin.

Hurmaava rottweiler!

Tässä viskilasissa on tuo sama hurmuri! 

Hurmuri!

Tuoppiin puolestaan kaiversin valkoisen hevosen. Tällä hevosella on erityinen asema erään nuoren naisen sydämessä.

Hepo tuopin kyljessä

Aikanaan lemmikistä on luovuttava, tämä kaiverrus edesmenneen koiran muistoksi.

Edesmenneen koiran muistoksi

Ja tietysti yksi tipsu mahtuu aina joukkoon! 🙂

Ja hei! Jätäpä kommentti, hyvät ja huonot puolet ja muut ajatukset mitä työt sinussa herättivät.  Otsikon vierestä! Kiitos! 

Kastelahja pienelle prinsessalle

Keiju-kaiverruksen tein Pentikin lasiastiaan.

Siihen kuuluu tuikkuosa, jolloin se toimii lyhtynä tai sitä voi käyttää esim. maljakkona, pienenä terraariona tai laittaa sinne kivasti esille kauniita kiviä, käpyjä, simpukoita, karkkeja jne.

Tähän lisään vielä tyttösen nimen ja syntymäajan ja muut tärkeät tiedot.

”Tyttäreni.
Asia on niin,
että keijukaisia ei oikeastaan ole 
ja
oikeastaan niitä on.
Se on sillä tavalla, miten asian ottaa
ja mitenkä sen käsittää.
On ihmisiä, joilla ei ole keijukaisia
ja sitten niitä ei olekaan.
Sitten taas on ihmisiä, joilla on
keijukaisia,
ja minä uskon, että niitä sitten
onkin,
ja luulenpa, että sellaisten 
ihmisten elämä
on jollakin tavalla
kauniimpaa ja rikkaampaa.”

(Yrjö-Kokko: Pessi ja Illusia)