Jesh! Pitkästä aikaa pääsen postailemaan kaiverruksia! Joulupukin apulaisena työskentely on niin salaista hommaa, ettei passannut hiiskua sanaakaan moneen viikkoon ennen joulua.
Aloitan vaikka tällä isolla Kivi-tuikulla.
✻
Pysytäänpä tällä kertaa koira-aiheessa. 15 cm kanttiinsa on tämä vaasi, johon kaiversin Dalmatialaisen. Mis-Zer X-Cellent!
✻
Konjakkilasista katselee tarmokas jämtlannin pystykorva, metsälle lähdössä kenties.
Kohta lisää!
Sementtiä on kulunut kolmatta säkkiä, vasta. Ei paha ollenkaan, vai mitä. Kaikenlaisia kokeiluja on ollut kuivamassa, osa on mennyt ihan mettään. Osa on tyyliin, no joo, opetellaan. Hidasta puuhaakin se on, joutuu odottaan monta päivää, ennenku uskaltaa ottaa muotista pois. Kuka malttaa?! 😀
Yks pieni kristallilasi katkaisi jalkansa. Jostain syystä maljaosa oli jäänyt pyörimään nurkkiin ja olipa hyvä niin. Valoin sille uuden jalan. Pitsiä kaulaan ja nyt sitä ollaan niin leidiä että! 😀
***
Tallin puolelta kävin hakemassa pari vanhaa pyyhettä jotka saivat betonikylvyn. Rautakangen nokassa nämä rättipäät sitten pelottelivat ihmisiä pari päivää.
Pelkäsin, että niistä tulee lerppanoita, mut ihan kankeita ne on. Maalasin/spreijasin ne ulkopuolelta mustiksi ja sisältä kullalla ja kuparilla. Kynttilät sisään ja tältä ne näyttää hämärällä. Pallo keskellä on jo aiemmin valettu.
***
Betoniaskartelua varten ostin polvisukkia. Tungin niihin hyvät läjät betonia ja kietaisin narua ympärille ja mitäs siitä syntyikään.
***
Erilaisia kynttilä/tuikkualusia on vielä työn alla. Yks koevedos on tässä ja jää luonnollisesti itselle aiheensa vuoksi 😉 .
Toinen samanmallinen mutta sydämellinen.
***
Meidän pyykkikone tykkää ahmia sukkia. Kutale!
Onneks en oo heittänyt parittomia sukkia pois, pakkasin nekin täyteen betonia. 😀
Kaikenlaista uuttakin betonista on jo kuivumassa, niistä sitten toisella kertaa lisää.
Tällä kertaa kaiversin ”Kivi”-tuikkuun Manchesterinterrierin. Pieni on tuikku, mutta aika pieni on manssikin. Tiivisrakenteinen ja voimakas uros on säkäkorkeudeltaan n. 40 cm ja narttu 38 cm.
Alkujaan black & tan -terriereiksi kutsuttu rotu kehitettiin pitämään rotat poissa pihapiiristä Iso-Britanniassa. Myös rotantappokilpailut olivat suosittua ajanvietettä 1800-luvun puolivälissä manchesterilaisissa bubeissa. Nämä mustaruskeat terrierit pärjäsivät kilpailuissa erittäin hyvin ja sieltä juontaakin nimitys manchesterinterrieri. Mansseja käytettiin myös mm. kaniinien metsästykseen. Silmien yläpuolella olevien täplien ansiosta näyttää, kuin koira olisi hereillä nukkuessaankin. 😀 Turkin musta väri mahdollisti tehokkaan metsästyksen myös hämärässä.
Manchesterinterrieri on luonteeltaan älykäs, innokas, reipas, perheelleen omistautuva ja suojeleva. Se sopii moniin harrastuksiin, muiden muassa agilityyn ja tokoon. Manssilla on hyvin seurallinen luonne, se viihtyy omistajansa kanssa sekä harrastuksissa että sylissä katsomassa vaikka TV:tä.
Onnea Miksu 10 v!
Keiju-kaiverruksen tein Pentikin lasiastiaan.
Siihen kuuluu tuikkuosa, jolloin se toimii lyhtynä tai sitä voi käyttää esim. maljakkona, pienenä terraariona tai laittaa sinne kivasti esille kauniita kiviä, käpyjä, simpukoita, karkkeja jne.
Tähän lisään vielä tyttösen nimen ja syntymäajan ja muut tärkeät tiedot.
